tenkin niin komea, että kaikki antoivat hänelle ruokaa ja juomaa eikä häneltä
koskaan puuttunut ravintoa.
   Sitten prinssi meni Bodhgayaan, missä Dakinit hoitivat häntä ja antoivat
hänelle ohjeita; myöhemmin hän meni Saliputraan kuninkaan asuntoon.  Hän
söi ihmisten antamaa ruokaa ja otti hautausmaan asuinpaikakseen.
   Eräänä päivänä hän meni kievariin matkallaan torille.  Kievarin omistaja,
joka oli todellisuudessa maallinen Dakini, näki prinssin ja ajatteli: "Hän on
puhdistanut neljä energiakeskusta läpikotaisin, mutta hänellä on vielä pavun
kokoinen epäpuhtaus: hänen mielikuvansa yhteiskunnallisesta asemastaan."  Sen
takia hän kaatoi pilaantunutta ruokaa saviastiaan ja antoi sen hänelle.  Kun prinssi
heitti sen pois, Dakini suuttui ja sanoi: "Jos et ole hylännyt käsitystä hyvästä ja
pahasta ruuasta, kuinka Dharma voisi tulla luoksesi?"
   Prinssi oivalsi, että luokittelut ja erottelut ovat esteitä valaistumiselle, joten
hän hankkiutui niistä eroon.  Hän otti Gangesista kalastajien poisheittämiä kalan
sisälmyksiä ja söi niitä kahdentoista vuoden harjoituksensa aikana.  Kun kalato-
rin naiset näkivät hänen syövän sisälmyksiä, he antoivat hänelle nimen Luyipa,
'Vanhat Kalan Sisälmykset'.  Hänet tunnettiin kaikkialla Luyipana ja hän saavutti
siddhin tämän nimisenä.  Loput tästä tarinasta käy selville Tengipan ja Darikan,

2   Edellinen   Alku   Seuraava kappale      Sisällysluettelo   Kirjat
Seuraava